Huhtikuussa

Luovuuden iloa ja tarinoita

Oulunsalon kansalaisopiston keramiikka- ja kuvataidepiirien yhteisnäyttely

Maaliskuussa

Valeria Francionen valokuvia

Valeria Francione on kotoisin Materasta, Oulunsalon italialaisesta ystävyyskaupungista.

1.-29.2.

Heidi Tuomikoski: Oodi värille! - maalauksia

Heidi Tuomikosken värikylläisiä maalauksia akryyliväreillä toteutettuna on nähtävillä Oulunsalon kirjastossa helmikuun 2012 aikana. Maalaukset edustavat lähinnä abstraktia ekspressionismia.

Heidin taidetta on aikaisemmin ollut nähtävillä mm. Oulun Torinrannan Janka-aitalla vuonna 2011. Heidi on aloittanut taidemaalauksen Limingan taidemaalauspiirissä vuonna 2009. Hän aloitti keramiikkapiirissä jo vuosia aikaisemmin mutta laajensi sitten opettajan kannustuksesta taidemaalaukseen, jossa saa hänen mukaansa ”pelata enemmän väreillä ja fiiliksillä”.

9.1 - 29.1.2012

Kaikki värit voidaan käyttää, jos ne ovat osa tarinaa – Jorma Styngin maalauksia

Oululainen sävel- ja kuvataiteilija Jorma Styng on tuonut Oulunsalon näyttelyyn värikkäitä maalauksiaan lähivuosilta. Impulsiivisena ihmisenä on hän mieltynyt voimakkaisiin väreihin, mikä käy ilmi hänen töistään.

Näyttelyn nimen Styng keksi muokatessaan erästä 2008 tekemäänsä maalausta, johon ei ollut täysin tyytyväinen. Maalaus sai uuden ulkoasun ja Styng muisti päähenkilö Akaki Akakijevitsin repliikin ”kaikki surut voidaan kantaa, jos ne ovat osa tarinaa” Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Päällystakki-näytelmästä, joka tulee ensi-iltaan Kempeleessä 11.2.2012 Nuu-teatterin toimesta.

Parin sanan muutos ja kyseinen maalaus ja koko näyttely saivat nimensä. Taiteelliset ideat ovat usein lainaa ympäröivältä maailmalta ja todellisuudelta - tietoisesti tai ei.

Jorma Styng on syntynyt 1958 Nurmeksessa, muuttanut Ouluun alle vuoden ikäisenä. Hän ansaitsee leipänsä kitaransoiton opettajana Oulun yliopistossa, musiikkikasvatuksen jaoksessa.

Kuvataiteen opintoja hänellä on Limingan taidekoulusta vuosilta 2006-2008, muilta osin hän on itseoppinut. Hän on opiskellut musiikkia useissa eri oppilaitoksissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin (Meksiko, Tsekkoslovakia, USA, Ruotsi).

Jorma Styng on julkaissut neljä soololevyä ja kaksi oppikirjaa. Hän on naimisissa, kaksi lasta. Hän harrastaa myös teatteritoimintaa, tällä hetkellä Kempeleläisen Nuu-teatterin joukoissa.

Muusikkona, säveltäjänä ja kuvataiteilijana Styng kokee, että eri taidemuodot rikastuttavat ja tukevat toinen toisiaan, ehkä siinä on syy hänen teatteriharrastukseensakin.

Jäsenyydet: Oulun taiteilijaseura, Suomen solistiyhdistys

Joulukuussa

Eeva-Kaisa Jakkila: Demeter ja mielen maisemia

Eeva-Kaisa Jakkila (s.1954 Oulu) tunnetaan erityisesti suurista vanerille piirretyistä ihmishahmoistaan.  Tämä kiertonäyttely esittelee kuitenkin Jakkilan erilaista osaamista: kasvi- ja luontoaiheisia akvarelleja.

Etelän taidekouluaikojen jälkeen Eeva-Kaisa palasi lapsuutensa maisemiin Taivalkoskelle. Olisi itsestään selvää, että maisemateoksiin suodattuisi Koillismaan avarat maisemat, mutta näin ei ole. Jakkilan vuoret, sypressit, hedelmäpuut ja kallat ovat jostain muualta, mikä luo teoksiin oman kiinnostavan tunnelmansa. Mielenkiintoisen lisänsä teoksiin antaa myös nurinkurinen mittakaava: maisematyöt ovat kooltaan pieniä, kasvit taas varsin kookkaita.

Eeva-Kaisa Jakkila kertoo suhteestaan akvarellimaalaukseen: "Akvarelli on minulle eräänlaista mietiskelyä, meditointia. Opittuani tekniikan taidekoulun alkuaikoina, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Akvarellin läpikuultavuus, lähes lasimainen valo, ja mahdollisuus äärimmäiseen tarkkuuteen tai lähes täysin hallitsemattomaan värien leviämiseen, tekevät siitä minulle hyvin tärkeän. Se on aina tukenut kaikkea muuta työskentelyäni. Näyttelytyöni ovat olleet enimmäkseen piirustuksia puulle. Vasta viimeaikoina olen laittanut myös akvarelleja näyttelyihin. Tekniikkaan on tullut mukaan tussimuste. Sillä on sama herkkyys, kuin akvarellilla,  joten oli helppoa ottaa se mukaan maalauksiin. Usein suurikokoisissa akvarelleissa olen esittänyt jonkin arkipäiväisen, intiimin asian tai esineen  suurennettuna (kukan, vihanneksen jne.), jolloin niiden merkitys muuttuu. Niistä tulee lähes muotokuvamaisia. Pienet työt taas sisältävät laajoja näkymiä jostain, ovat ikäänkuin ikkunoita, tai aukkoja, joista voi katsoa jotain outoa mielenmaisemaa... ehkä muistoa jostain ajallisesti hyvin kaukaa."

Näyttelyn nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan. Demeter oli sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar.

Marraskuussa

Juho Karjalainen - Grafiikkaa

"Teos syntyy, kun jokin mielikuvan tasolta nouseva asia alkaa vaatia kuvallista vastinetta."

Juho Karjalaisen (s.1947 Vaalan Säräisniemellä) ihmishahmot esiintyvät useimmiten katsojaan nähden selin, kyyryssä, omaan olemassaoloonsa tai liikerataansa keskittyneinä. Karjalainen pelkistää kuvat olennaiseen, hän ei kerro yksityiskohdilla vaan luottaa pääasiaan.

Ihmisen selän tasangosta tai lantion notkosta muodostuu kuvaan moniselitteinen maisemallinen elementti. Valo lankeaa olkapäille, päälaelle ja polven mutkaan maagisena. Kuvassa on akvatintan pehmeyttä, harmaassa ja ruskeassa lukuisia eri sävyjä. Klassisen koristelematonta kauneutta huokuvat teokset ovat grafiikaksi suurikokoisia ja vaativat oman tilansa. Figuurin läsnäolon tuntu on käsinkosketeltava.

Kuutti Lavonen on kuvannut Juho Karjalaista kielelliseksi taiteilijaksi, joka käyttää mykkää kuvaa puhutellakseen. Syntyy grafiikkaa, joka kommunikoi.

Juho Karjalainen kuvaa ihmisiä viitteenomaisen luonnon keskellä. Hänen ihmiskuvansa kasvavat myyttisiin mittoihin, näyttäen tutuksi käyneen hahmon entistä vahvempana, mutta samalla yksinäisempänä.

Hänen ihmis- ja maisemakuvauksilleen on tyypillistä keskittyminen hetkeen. Henkilön tai luonnonilmiön liike on pysähdyksissä, vaikka se tosiasiassa jatkaa loputonta kulkuaan. Osa henkilöistä käpertyy ajatuksiinsa sulkien niin ympäristön kuin ehkä katsojankin ulkopuolelleen.

Valojen ja varjojen kuvaajana Karjalainen on impressionisti. hienovireisillä elementeillä hän kykenee luomaan tunnelman, jossa luonto ja sää ovat läsnä tunnistettavalla tavalla.

Karjalainen on virtuoosi suurikokoisten akvatintalaattojen syövyttäjänä. Hänen teoksensa ovat aina hämmentäneet teknisellä taituruudellaan. Ikivanha tekniikka taipuu hänen käsissään muotoon, jossa sen voi unohtaa. Lopputuloksen ilmavuus muistuttaa enemmän akvarellia kuin metalligrafiikkaa.

18.11. saakka

Oulunsalon päiväkotien yhteisnäyttely

On syksy niin ihmeellinen

Riitta Liukko - Minna Rimpiläinen: Arjen kuningattarelle

Miten paljon meidän keskellämme onkaan kuningattaria! Olemme syntyneet prinsessoiksi, saaneet lahjaksi siivet. Satu, joka alkaa lapsena, jatkuukin...
Me rakennamme itsellemme taloa. Kuningattarenpalatsia, kuninkaanlinnaa.

Näyttelyä työstäessä ja valmistellessa pohdimme sitä, mitä on elää oman arkensa kuningattarena. Huomaammeko kruunumme, tunnemmeko siipemme? Lennämmekö kevyesti ja korkealle vai ovatko siipemme väsyneet, lentomatkamme lyhentyneet.

Suuri osa teosten materiaaleja on kerätty kaappien kätköistä ja kirpputoreilta. Olemme käyttäneet aikamme ja sitten laittaneet kiertoon. Ne ovat koristaneet itseämme. Kulkeneet mukanamme. Ne ovat olleet osa pukuamme tai kotiamme. Vain vähän on uutta materiaalia. Vanhan seurana keskustellen kuningattaristaan. Vanhoista ja uusista.

Siivet ovat savesta, maasta. Savi on tuhansia vuosia vanha materiaali. Se on muovaajansa kädessä taipuisaa ja sitkeää, kuivuneena ja polttamattomana haurasta. Maalaukset ja siivet ovat käyneet kanssani vuoropuhelua arjen kuningattaren tarinassa.

Täällä näyttelyssä on kruunuja ja siipiä aivan tavalliselle ihmiselle. Pyykkiä kuivamaan laittavalle. Kaatuneen maidon pyyhkijälle. Lampun vaihtajalle, syksyisen pihamaan haravoijalle ja sinulle, joka teet jotain aivan muuta.

ELÄMÄ VIRTAA
Arja Löytynojan tussi- ja sekatekniikkatöitä.
Carina Eklundin filigraanitöitä tinasta.

Oulunsalo Soi! vuoden kuvataiteilija
Sami Parkkinen: Paratiisi

Parkkisen valokuvasarja Paratiisi tallentaa taiteilijan elämän valokuviin yhden vuoden ajalta. Valokuvasarja kertoo masennuksesta ja siitä paranemisesta.

Kuvasarja sai alkunsa vakavasta aiheesta, mutta kuvista löytyy myös värejä ja mustaa huumoria. Valokuvaamalla Parkkinen etsi oman elämänsä onnea. Näyttely kertoo myös valokuvan parantavasta voimasta. Parkkinen toivoo Paratiisi -sarjan kuvien innostavan ihmisiä kuvaamaan myös omia kuvapäiväkirjoja ja alentavan kynnystä puhua masennuksesta.

Sami Parkkinen asuu ja työskentelee Helsingissä. Parkkinen tunnetaan myös dokumenttien tekijänä. Hän on yhdessä Jaakko Kilpiäisen kanssa tuottanut ja ohjannut elokuvat Ulapalla (2006) ja Rai Rai! Dokumenttielokuva Kotiteollisuus yhtyeestä (2005). Jälkimmäinen tuotanto sai Vuoden kotimainen DVD Emma-palkinnon vuonna 2006.

Näyttelyn avajaiset ovat perjantaina 5.8. klo 18. Tervetuloa!

Haukiputaan Taidesiskot

Heinäkuussa 2011 on Kauppakeskus Kapteenin tiloissa kirjaston näyttelytiloissa esillä Haukiputaan Taidesiskojen töitä. Työt koostuvat neljän naisen - Annikki Anttila, Kirsi Tarvonen, Teija Nisula ja Taina Hiltula - tekemästä taiteesta. Mukana näyttelyssämme on akryyli-. öljy- sekä pastellimaalauksia sekä muutamia grafiikan töitä. Vitriineihin sijoitamme Annikki Anttilan tekemää keramiikkaa sekä lyijy-lasitöitä.

Olemme kaikki tehneet taidetta jo 20-40 v. Jäseninä olemme sekä Haukiputaan Taideyhdistyksessä että Oulun Seudun Kuvataiteilijoissa. Taidesiskot-ryhmän perustimme keväällä 2005. Halusimme alkaa pitämään näyttelyitä myös ilman em. yhdistysten vain kerran vuodessa järjestettyjä yhteisnäyttelyjä. Vuosina 2005-2006 meillä oli mm. näyttelyt Oulun eteläpuolen kuntien kirjastoissa. Heinäkuussa 2007 töitämme oli esillä Lieksan kaupunginkirjastossa (yli 60 työtä). Tänä vuonna 2011 pidimme jo keväällä Iissä Nätteporissa ja Haukiputaan pääkirjastossa näyttelyt. Oulunsalo on vuorossa sitten heinäkuussa. Sen jälkeen tänä vuonna ovat vielä näyttelyt Tyrnävällä, Muhoksella ja Merihelmessä (Kuivaniemessä). Taiteilu on tullut elämäämme pysyvästi. Se ilahduttaa meitä ja antaa meille lisää energiaa arjen keskelle. Toivomme sen antavan iloa myös teille Oulunsalossa kävijöille!

4art: Antiikin aikaan

Four Art Web

Pirjo Piiroinen: Nemesis

Oulunsalon taidekoulun kuvataideoppilaiden loppunäyttely

Kansalaisopiston kuvataide- ja keramiikkaryhmät

Fotoclub Pixeli: Valokuvan keinoin

Paula Jakunaho
Antti Jakunaho

Valokuvaa kankaalla
Symmetristä asettelua
Näkökulmia rakennettuun ja rakentamattomaan ympäristöömme

Oulunsalon itsenäisen seurakunnan 100-vuotisjuhlavuoden näyttely

Oulunsalon seurakunta viettää 100-vuotisjuhlavuottaan ensi vuonna 2011. Juhlavuoden vietto aloitetaan kirkkovuoden alkaessa ensimmäisestä adventista ja avaamalla juhlanäyttely Oulunsalon kirjastossa keskiviikkona 1.12.2010. Näyttely on esillä 31.1.2011 saakka.

Näyttelyyn on koottu Suomessa painettuja vanhimpia kirjoja seurakunnan arkistoista sekä maamme harvinaisin raamattu vuodelta 1683. Tämä ns. sotaraamattu oli myös Oulunsalon uhrikirkon raamattuna. Sotaraamattupainos otettiin ”sotavaelluksissa olevia varten”, joten se painettiin pienemmäksi kuin alkuperäinen suomalainen raamattu.

Esillä on myös seurakuntalaisilta koottuja valokuvia sekä seudun kuvataiteilijoiden näkemyksiä seurakuntaan liittyvistä aiheista.

Näyttely avataan keskiviikkona 1.12.2010 klo 18.00 Oulunsalon kirjastossa. Tilaisuudessa kuullaan Sinikka Ala-Leppilammen jousitrion musiikkia, avaussanat lausuu seurakunnan taidetiimin puheenjohtaja Maarit Leskelä. Seurakunnan arkistoista kootun vanhojen kirjojen näyttelyn esittelee rovasti Pekka Kinnunen.

Tapani Kokko: Länkkäreitä ja luurankotanssia, puupiirroksia

Oulun taidemuseon kiertonäyttely

Tapani Kokko (s.1969 Pudasjärvi) tunnetaan parhaiten erikokoisista puuveistoksista, joiden pääasiallisena aiheena ovat ihmiset. Niiden rinnalla hän on tehnyt jo pitkään reliefejä, joissa hän kaivertaa ja värittää kuvia vanerilevylle. Aivan uusi aluevaltaus ovat puupiirrokset, joissa kuva syntyy paperille. Hän käyttää vaneria reliefien tavoin, mutta vedostaakin laatalle levitetyt värit paperille. ”Kaiverretun puun jäljet toistuvat kuvassa, mutta lopputulos ei ole samalla tavalla fyysisesti ja esteettisesti raskas kuin reliefi”, Kokko kuvailee.

Lapsuus ja aikuisuus sekoittuvat Tapani Kokon teoksissa mielikuvitukselliseksi saduksi. Seikkailu jatkuu seinältä veistoksiin ja veistoksista performanssiin. ”Lasteni kautta olen löytänyt omat lapsuusmuistoni, joita käsittelen teoksissani”, Kokko selittää. Hän on kahden pikkupojan isä ja kertoo seuraavansa lastensa leikkejä tarkasti. Erityisen kiehtovina näyttäytyvät lännenmiehet pyssyineen. Aihepiiri on Kokon töissä suhteellisen tuore. ”Länkkärin leikkiminen oli hienoa, nyt on hienoa päästä taiteilijana käsittelemään leikkimistä ja lasten mielikuvitusmaailmaa.”

Teksti: Veikko Halmetoja

Esko Toljamo – Paula Majuri (os. Toljamo): Maalauksia, veistoksia, reliefejä

Isän ja tyttären yhteisnäyttely Oulunsalon kirjastossa lokakuun ajan.

Oulunsalon kunnan päiväkotien yhteinen luontoaineinen syysnäyttely lastenosastolla 4.-16.10.

Näyttelyyn osallistuvat kaikki Oulunsalon kunnan päiväkodit, eli Kauppiaantien, Saloilan, Pitkäkankaan ja Salonpään päiväkodit kunnalliselta puolelta ja Koiramäki, Kukkuluuruu, Touhuvekarat, Tähtelä ja Neptunus päiväkodit yksityiseltä puolelta. Noin 300 lasta on osallistunut omissa päiväkodeissaan töiden tekoon tämän syksyn aikana. Näyttelyn teemana on luonto.

Sirpa Lehtikangas: Poutapäivien jälkeen - öljy- ja akvarellimaalauksia
Galleria Sirpa Lehtikangas

Oulunsalo Soi! -musiikkijuhlien vuoden kuvataiteilija Jaakko Heikkilä

"Mary"

Oulunsalo Soi! -musiikkijuhlat

Jaakko Heikkilä kuvaa ihmisiä lämpimästi ja myötäelävästi. Hän on ollut pitkään kiinnostunut erilaisista pienyhteisöistä, joita hän on kuvannut mm. Tornionlaaksossa, Venäjällä, New Yorkin Harlemissa, Serbiassa, Armeniassa, Venetsiassa ja Brasiliassa.

Yksityis- ja ryhmänäyttelyitä hänellä on ollut useimmissa Euroopan maissa ja USA:ssa, kuten Ludvig Forumissa (Ludvig Forum für Internationale Kunst) Aachenissa 2008, Venetsian Biennaalissa 2005 sekä Eurooppalaisten kulttuurien museossa Berliinissä 2004. Hän voitti Hanaun kaupungin taidekilpailun Saksassa 2002 ja sai valokuvataiteen valtion palkinnon Suomessa 2007.

Jaakko Heikkilä on syntynyt vuonna 1956. Hän asuu ja työskentelee Kukkolankoskella Tornionjokivarressa.

Jaakko Heikkilän kotisivut

Varjakka 1.-27.7.2010

Oulunsalon kunnan omistama Varjakka-pienoismalli on siirretty näytteille Oulunsalon kirjastoon. Pienoismalli kuvaa yksityiskohtaisesti Varjakan saarisaha-aluetta sahatoiminnan kukoistuskaudella 1920-luvulla. Varjakka-pienoismallin yhteydessä on 1.-27.7.2010 nähtävissä Varjakka-aiheinen näyttely. Näyttelyssä tuodaan esille Varjakan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta valokuvien, karttojen ja tarinoiden avulla. Tiesitkö, että Varjakka oli 1800-luvulla kansainvälisen laivanrakennusteollisuuden ja sotahistorian näyttämönä? Alueella sijaitsi 1900-luvulla Pohjoismaiden suurin saarisaha? Varjakassa asui kaksinkertainen olympiamitalisti tai alue on valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä? Nämä ja monet muut tarinat ovat esillä pienoismallin yhteydessä Oulunsalon kirjastossa.

Hannes Heikura: Hiljaiset kuvat

Oulun Taidemuseon kiertonäyttely

Hannes Heikura (s.1958 Karvia) on Fotofinlandialla 2008 palkittu valokuvaaja. Vuosi oli palkinnon historiassa ensimmäinen, jolloin suuri yleisö saattoi vaikuttaa valinnan lopputulokseen. Helsingin Sanomissa työskentelevä lehtikuvaaja on valittu kahdesti vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittu useista vuoden uutis- ja lehtikuvista.

Heikuran kuvien tuntomerkkejä ovat intensiivinen suhde aiheeseen ja lopputulosta leimaava tunnistettava persoonallinen kädenjälki: sommittelu, kuvakulmat, rajaukset ja ennen muuta valon ja värin käyttö. Heikura lähestyy aihettaan usein silmän normaalikorkeudelta. Silloin harvoin, kun hän kuvaa tiukasti ylä- tai alakulmasta, syntyy yllätyksellisistä perspektiiveistä tuoreita tulkintoja kuluneista näyttämöistä.

Heikura tunnetaan suurten, maailmaa järkyttäneiden tapahtumien silminnäkijänä. Hänen kuviaan käytetään Helsingin Sanomien etusivun ja eri uutisosastojen näyttävinä katseenvangitsijoina.

Fotofinlandia 2008

Oulunsalon taidekoulun lopputöiden näyttely 4.5.-30.5.2010

Avajaiset tiistaina 4.5. klo 15

Tänä keväänä kuvataiteen opiskelijat ovat tehneet lopputyön itse ideoimallaan, suunnittelemallaan ja toteuttamallaan tavalla. Aiheena on ollu "Valo" ja "Kotiseutuni". Aikaa työn tekemiseen on ollut kevätlukukausi. Lopputyöntekijät ovat opiskelleet taidekoulussa vähintään kuusi vuotta, jonka jälkeen he saavat taidekoulun päättötodistuksen. Lopputyö on näytetyö osaamisesta ja ohjelmaan kuuluu tämän näyttelyn järjestäminen ja näyttelyn avajaisiin osallistuminen. Oppilaat ovat 13-17-vuotiaita.

Eskareiden tekemiä Aapisia lasten osastolla 30.4.-17.5.

Kansalaisopiston keramiikkapiirin ja kuvataidepiirin kevätnäyttely

Satumetsä - taidekaappi

Helena Kankaansyrjän installaatio

Oulun Pikisaaressa asuvan ja työskentelevän kuvataiteilija Helena Kankaansyrjän (s. 1958) veikeät satuhahmot ja tutunomaiset eläimet asustavat taidekaapin Satumetsässä. Parhaiten joukosta erottuvat Jänis, Sammakko, Viihdyttäjä sekä Sienirouva ja Sienivauvat. Tarkasti katsomalla sieltä löytyvät Maahiset ja Menninkäiset sekä monia muita. Satumetsän huomiota herättävin maamerkki on tukeva, taivaita hipova petäjä erikoisine pesäaukkoineen. Pieneen taidekaappiin – korkeutta 73 cm, leveyttä 80 cm ja syvyyttäkin vain runsaat 50 cm – Helena Kankaansyrjä on mahduttanut paljon.

Taidekaapin ovissa on Kankaansyrjän akvarellimaalauksia Satumetsän eläimistä. Ovet sulkeutuvat kaksinkerroin. Täyteen mittaansa aukaistuna kokonaisuudella on leveyttä lähemmäs 240 cm.

Veistosten materiaalina on Darwi – askartelumassa, jonka alla tukena on kierrätysmeiningillä sekalaista romutavaraa. Veistosten rosoinen ja viimeistelemätön pinta tekee eläimistä elävänoloisia. Veistokset tuntuvat saavan inhimillisiä ja persoonallisia piirteitä. Yksi Tarinoita 2: Satumetsä – tilataideteoksen teemoista onkin sadutus ja draama: kaapin äärellä katselijoiden omien tarinoiden sepittäminen, niiden kertominen ja esittäminen toisille.

Isä ja tytär - Jorma ja Jenni Ohenoja

Hilkka Junttila ja Tuula Puustinen - Maalauksia ja akvarelleja

1.-28.2.2010

Näyttelyn teemana on vuodenaikojen vaihtelu luonnossa ja ihmisten mielissä.
Öljyvärimaalaus on Tuula Puustisen ja Hilkka Junttilan pitkäaikainen harrastus, jota he ovat opiskelleet kansalais- ja työväenopistossa ja muilla kursseilla vuosien ajan.

Tuula Puustinen ja Hilkka Junttila ovat taideyhdistys Ultramarin ry:n jäseniä. Tuula Puustinen on myös Oulunseudun kuvataiteilijat ry:n jäsen.

Raili Kukkohovin maalauksia

30.12.2009 - 29.1.2010

”Olen Raili Kukkohovi, laulava kuvataiteilija Oulunsalosta. Synnyin vuosia sitten Muhoksella. Siellä aloitin taiteilijan urani 6-vuotiaana kotinavetan edessä laulamalla tangoja Eino Grönin ääneen ja piirtämällä kuvia hiekkaan.

Taiteen jäivät syrjään vuosiksi kaiken turhanpäiväisen tohinan vuoksi. 90-luvun alussa päätin laittaa elämäni uusille urille ja lähdin opiskelemaan Limingan taidekouluun. Siellä vierähti kolme vuotta. Nyt piirrän ja maalaan kuvia kankaalle ja laulan erilaisilla keikoilla.

Olen pitänyt useita näyttelyitä vuosien varrella. Aiemmin näyttelyt olivat veistoksistani, mutta nyt on sitten taulujen aika. Maalatessani minulla on aina mukavaa, ja toivoisin, että se välittyisi katsojillekin ja he saisivat iloa töistäni.”

Johanna Rantala: "Keltaisen talon tarina"

1.12.-29.12.2009

serigrafioita, pigmenttimaalauksia, kollaaseja, kirjontaa, jne.

Keltaisen talon tarina on iloinen tarina onnellisesta eilisestä.

Johanna Rantalan taiteessa mummojen tarinat ja kädentaidot ovat mukana ajatuksen tasolla ja välillä konkreettisestikin.  Kulkeminen ajassa taakse ja eteen ja sitä kautta oman paikan ja tilan hahmottaminen tuovat tekstiilisiin teoksiin latautuneen tunnelmansa. Osittain erillisinä teoksina tai teossarjoina syntyneet teokset yhdistyvät kuvitteellisen paikan, Keltaisen talon, tarinaa kertoviksi osiksi. Luoko paikan talo vai sen asukas? Vai siellä eletyt hetket jotka kuiskivat nurkissa?

Teoskokonaisuus pohtii  aikaa ja paikkaa, ihmisen suhdetta oloonsa nykyisyydessä ja menneessä. Teoskokonaisuus käsittää maalauksia ja tekstiilikollaaseja.

Päiväkoti Tähtelän lasten keppitonttuja

30.11.2009-5.1.2010

Iloiset keppitontut viihdyttävät ja tarkkailevat väkeä lastenosaston kulmilla..

Taidekoulun joulunäyttely: Kotiseutuni

30.11.-20.12.

Kuvataideleikkikoululaisten ja kuvataidekoululaisten teoksia.

Pääkirjaston 2. kerroksessa

Kansalaisopiston

keramiikkapiirin

joulunäyttely

23.11.-11.12.2009

Enkeleitä, tonttuja muuta jouluista keramiikkaa on ollut tekemässä seitsemän taitavaa naista. Ohjaajana on toiminut Sirpa Koppström.

Miltä taiteilija näyttää? Omakuva, oman identiteetin ja habituksen tarkastelu on aina kiehtonut ihmistä. Niin näköistaidetta kuin muutakin ilmaisun runsautta sisältyy Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n omakuvanäyttelyyn.

Vincent van Gogh, yksi tunnetuimmista omakuvamaalaareista, maalasi lyhyen uransa aikana 37 omakuvaa. Ensimmäisenä tuotteliaana omakuvan tekijänä pidetään kuitenkin Albrecht Düreria (1471-1528).

Omakuvista voi erottaa kaksi perusmuotoa: ammatilliset omakuvat ja persoonalliset omakuvat. Ammatillisista kuvissa artistit poseeraavat työnsä ääressä, kun taas persoonalliset kuvat paljastavat enemmän moraalisia ja psykologisia piirteitä.

Taidehistoriallisista periodikausista ja tekniikoista riippumatta tavoitteena on oman identiteetin, elämäntilanteen ja tunnetilojen ilmentäminen.

Omakuvan tekijä ei ole pelkästään maalaustelineensä takaa tuijottava tiukkailmeinen sankaritaiteilija, vaikka hän voi sellainenkin olla. Hän saattaa olla vaikkapa valokuvaaja, joka raportoi omaa raihnaisuuttaan, tai sekatekniikan taikuri, joka flirttailee huvittuneesti teoksensa katsojan kanssa.

Kaikkiaan 33 Oulun taiteilijaseuran jäsentä tarjosi teemanäyttelyyn teoksiaan ja heistä mahtui mukaan 15 tekijää. Valintaperusteluissa on haluttu tehdä oikeutta taiteilijaseuralaisten ilmaisun rehevälle monimuotoisuudelle. Mukaan on saatu puhuttelevia teoksia, joissa kuvataiteilijat ulkokuorensa lisäksi raottavat ovea sielunsa syövereihin..

Oulun taiteilijaseuran omakuvat olivat ensimmäisen kerran esillä syksyllä 2008 Kiimingissä. Kaisu Mikkolan O.Jauhiaisen museoon juryttämässä näyttelyssä oli esillä 20 taiteilijaa. Oulun taidemuseon kiertonäyttelyssä on osittain samoja töitä, mutta myös monia uusia tekijöitä. Tarkoituksena on esitellä mahdollisimman monipuolisesti Oulun taiteilijaseuran jäseniä – niin iältään kuin tekniikoiltaan. Mukaan on valittu taiteilijoita ikähaarukalta 26 – 83v! Omakuvien tekniikat vaihtelevat akvarellimaalauksista öljyyn, valokuvista sekatekniikoihin.

Yksityisnäyttelyt:
Oulu 1983,1984,1987,1993, 2003, 2004, 2005
Kotka 1978,1991
Kiiminki 1990
Kalajoki 1998
Siilinjärvi 1999
Haukipudas 2005

Yhteisnäyttelyt:
Kempele 1991
Ylivieska 1992
Kuusamo 1993

Riikka Soininen (s.1968 Oulu) maalaa talvisin Oulussa ja kesällä Hailuodossa. Soininen on opiskellut Italiassa Firenzessä (Istituto per l`arte e il restauro) ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla, mikä näkyy hänen taiteellisessa tuotannossaan. Teosten lähtökohtana on arkkitehtuuri, mutta arkkitehtuuriset elementit katoavat vapaamman ilmaisun alle. Ääriviivat ovat utuisen pehmeät ja väripinnat sulautuvat toisiinsa. Sumun keskeltä kuultaa pylväitä, ikkuna-aukkoja, porrasaskelmia ja laivojen mastoja. Maanläheisten ruskeiden ja harmaiden sävyjen lisäksi Soininen käyttää kirkkaita vihreitä ja punaisia värejä. Kuvissa on tilaa assosiaatioille.

Soininen maalaa useita teoksia rinnakkain, sillä suurimpia teoksiaan hän työstää noin kuusi kuukautta. Öljyvärimaalausten lisäksi hän on tehnyt grafiikkaa. Uusimmissa teoksissa öljyvärin alla on lyöntimetallipohjustusta, alumiinia. Valaistuksesta riippuen metallikerros peilaa tai katoaa moninkertaisen maalaustyön alle. Tekniikka tuo maalauksiin lisää lasimaisuutta ja aineettomuutta. Teoksissaan Soininen kertoo käsittelevänsä elämän haurautta, luopumista ja ihmisen henkistä kasvua tai muutosta. Tällä hetkellä teemoina toistuvat portaat ja laivat, yhdessä ja erikseen, matkanteon ja eteenpäin tai toisaalle pyrkimisen metaforina.