Etusivu » Kirjasto » Lasten sivut » lasten omat tarinat

ETUSIVU - KIRJASTOSSA - KUUKAUDEN VINKIT - LASTEN OMAT TARINAT

Olga Leuanniemi - Matka vieraalle planeetalle

Kirjoituskilpailu aiheena Avaruus, sarja 2, 3. palkinto

Hei olen Samira. Olen vasta 15-vuotias ja olen päässyt avaruusmatkalle maailman ensimmäisenä lapsena. Se miten päädyin tänne rakettiin on pitkä tarina. Olin lentänyt avaruudessa jo kuusi tuntia eikä mitään tapahtunut. Yhtäkkiä kuului natinaa ja samassa huomasin syöksyväni kohti jotain kummallista planeettaa. Seuraava muistikuvani oli kun heräsin raketissani joka oli juuttunut vaaleanpunaiseen puuhun. Hyppäsin puusta alas ja katsoin ympärilleni. Olin hämmentynyt, koska ruoho oli mustaa, taivas ruskea, aurinko sininen ja tiet keltaisia. Luulin olevani sekoamassa. No päätin lähteä hakemaan apua. Olin kävellyt jo tovin kun näin kyltin jossa luki ”Evret aolut lakilasaallaaa”. Päättelin että olin saapumassa johonkin kylään. Pian erotin edessäni hahmon. Kävelin hahmon luo ja kysyin ”missä minä oikein olen?” Silloin hahmo vastasi ”Olet Nisinossa”. Sinä hetkenä tajusin, että olen jossain vieraalla planeetalla ja että edessäni seisoo avaruusolio. Sitten avaruusolio kysyi ”Kuka sinä olet? Näytät kummalliselta.” Vastasin ” Olen tullut tuolta kaukaa avaruudesta. Olen planeetalta nimeltä maapallo. ”Samassa avaruusolio huusi ”tule, tule äkkiä meidän on mentävä piiloon. Tuolta tulee kuninkaan joukkoja et saisi olla täällä!” Sitten he juoksivat ja kiipesivät puuhun piiloutuakseen. Sitten avaruusolio kuiskasi ”minun nimeni on Dikara ja olemme molemmat suurissa ongelmissa. Sinun on pakko päästä mahdollisimman pian maapallolle takaisin” Sitten tytöt lähtivät aluksen luo. Aluksen luona Samira sanoi ”aluksen akku on loppunut pääsen vasta huomenna lähtemään takaisin” Tytöt sopivat että Samira voisi yöpyä yön yli Dikaran luona. Aamulla avaruusaluksen akku oli täynnä. Tytöt hyvästelivät toisensa ja Samira lähti kohti maapalloa. Kotona suomessa Samira huomasi housujensa taskussa lapun jossa luki ”Moi. Toivottavasti olet kunnossa kun luet tämän lapun. Tässä on muisto minusta ethän unohda minua Terveisin: Dikara. Siitä lähtien ennen nukkumaanmenoa Samira katsoi kuuta ja näki siellä Dikaran joka vilkutti iloisesti hänelle…

lisätty 18.11.2010