Etusivu » Kirjasto » Lasten sivut » lasten omat tarinat

ETUSIVU - KIRJASTOSSA - KUUKAUDEN VINKIT - LASTEN OMAT TARINAT LINKKEJÄ

Joonas Soukka - Metsästäjät

Kirjoituskilpailu aiheena Viidakko, sarja 2, 2. palkinto

Olipa kerran tiikeri nimeltä Juho joka oli 2 vuotta vanha. Hän oli villi pikku tiikerin pentu ja Juho leikki aina isän kanssa ja sitten kuin Juhon isä lähti metsästää se leikki sen äidin kanssa. Juhon isä oli 10 vuotta ja se metsästi paljon ja äiti oli 11 vuotta. Juhon isän nimi oli Niuku ja äidin nimi Nauku. Niuku ja Nauku olivat tosi mukavia.

Kerran pentu lähti isän kanssa metsästään ja he näkivät ihmisiä metsästämässä. Juho lähti täysiä karkuun ja Juhon isä jäi kiinni. Juho oli yksin viidakossa ja Juho oli vielä huono metsästämään ja isot eläimet voisivat syödä Juhon jos saisivat sen kiinni. Juho näki että joku liikahti pensaassa, ja se oli iso tiikeri. Se oli isompi kuin Juho ja se oli kiltin näköinen, mutta Juho pelkäsi sitä kuitenkin.

– Terve! Minä en syö sinua jos sinä sitä luulet. En syö toisia tiikereitä. Nimeni on Mirre, tiikeri sanoi. – Hei. minä olen Juho. Hauska tavata, Juho vastasi epäröiden. – Miten sinä täällä teet yksin? Mirre kysyi. – Isäni joutui metsästäjien saaliiksi kuin menimme metsästämään, Juho sanoi murheellisena. – Minä tiedän missä on metsästäjien leiri, Mirre sanoi. – Mennään sinne pelastamaan isäni! Juho innostui. – Hyvä on, Mirrekin myönsi. – Mutta huomenna, Mirre lisäsi. – Mennään nukkuu, Juho sanoi. – Hyvä idea, Mirrekin sanoi.

Huomenna he heräsivät tosi aikaisin aamu-yöllä. Aamu oli aika pimeä mutta Juhon mielestä oli hyvä mennä metsästäjien leirille. – Nyt on aika herätä, Juho sanoi herätellessään Mirreä.

– Mennäänkö me sinne leirille? Mirre kysyi. – Tietysti, Juho vastaa. Niin Juho ja Mirre menivät metsästäjien leirille.

– Onpas täällä paljon eläimiä, Mirre mutisee. – Pelastakaa meidät! norsu karjuu. – Ja meidät! leijona karjui. – Pelastetaan kaikki eläimet, Juho ja Mirre päättävät. – Meidän pitää löytää avaimet häkkeihin, norsu sanoi. – Ei tarvitse, sapelihammastiikeri sanoo ja tulee metsästä. Se oli suuri ja sillä oli isot torahampaat Juho oli aika säikky ja säikähti sitä, – Minä voin rikkoa ne hampaillani, sapelihammastiikeri ehdottaa. – Mutta missä Niuku on? Juho hoksaa. – krooh pyyh krooh pyyh, kuuluu kuorsausta jostain hiljaisella äänellä. – Isä! Juho huudahtaa. – Herää! Juho huutaa. – Tulin pelastamaan sinut! Juho huutaa. – Noin, sain jo yhden häkin irti, sapelihammastiikeri puuskuttaa yksin rikkoessaan lukkoja. Pitkän uurastuksen jälkeen sapelihammastiikeri sai kaikki lukot auki.

– Jee! hyeenat kirkuivat yhteen aikaan. Mutta samalla kuului toisia ääniä. Ne olivat pyssyn ääniä. Juho säikähti ja alkoi juosta ympyrää – Voi ei! Voi ei! kaikki kiljuivat. Metsästäjät alkoivat jahdata eläimiä. Metsästäjät juoksivat norsujen, hyeenojen, tiikereitten, leijonien ja sakaalien perässä. Puolet jäi kiinni ja toinen puoli selvisi.

Huomen aamulla Eläimet kokoontuivat aamulla ja hyvästelivät kaikki jotka olivat selvinneet. Jonakin päivänä he aikoivat tehdä saman tempun metsästysleirille. Juho, Niuku ja Nauku elivät elämän onnellisesti loppuun paitsi silloin, kuin Juho teki kepposia.

lisätty 17.12.2008